Sanastoa
Avaruustilannetietoisuudella tarkoitetaan pyrkimystä muodostaa mahdollisimman ajantasainen kokonaiskuva avaruuden käytön tilanteesta. Kehittämällä kyvykkyyksiä avaruudessa sijaitsevien esineiden tarkkailuun ja ennustamalla avaruussään ilmiöitä voidaan pienentää avaruuden käytöstä sekä ihmisille että omaisuudelle aiheutuvia vahinkoriskejä.
Avaruustilannekuva on tiettyä operatiivista käyttötarkoitusta varten muodostettu tilannekuva, joka sisältää tarvittavat elementit tilannetietoisuudesta lisättynä mahdollisilla muilla tietolähteillä. Avaruustilannetietoisuus koostuu useista erilaisista osa-alueista. Näitä osa-alueita ovat seuraavat.
Avaruusvalvonnalla (’Space Surveillance and Tracking’ – SST) tarkoitetaan avaruusesineiden teknistä tarkkailua ja seurantaa, joka toteutetaan erilaisilla maanpäällisillä sekä mahdollisesti avaruudessa sijaitsevilla havainto- ja tilannekuvajärjestelmillä. Tarkkailu ja seuranta kohdistuvat pääsääntöisesti Maan kiertoradalla oleviin avaruusesineisiin (satelliitit ja avaruusromu), mutta on mahdollista seurata myös muita esineitä. Avaruusvalvonnan perustuote on tietokanta, joka sisältää tietoja avaruusesineistä. Näitä voivat olla esimerkiksi tunnisteet ja rataparametrit (paikkatieto) sekä näiden avulla tuotetut kohtaamis-, sirpaloitumis- ja putoamisennusteet.
Avaruussäällä (’Space Weather’ – SWE tai SWX) tarkoitetaan avaruuden olosuhteita, jotka voivat vaikuttaa teknisten järjestelmien suorituskykyyn ja luotettavuuteen tai uhata ihmisten hyvinvointia joko avaruudessa, ilmakehässä tai maan pinnalla. Avaruussäätä aiheuttavat Auringon purkaukset, jotka synnyttävät nopeita muutoksia Maan lähiavaruudessa ja yläilmakehässä. Näiden alueiden (korkeudet 100–40 000 km) olosuhteita hallitsevat sähkömagneettisten kenttien ja varattujen hiukkasten vuorovaikutukset.
Maata lähestyvillä kappaleilla (’Near-Earth Objects’ – NEO) tarkoitetaan Aurinkoa kiertäviä Maan lähiavaruuden luonnollisia kappaleita (meteoroidit, asteroidit, komeetat), joihin liittyy turvallisuusriski. Tavoitteena on määritellä kappaleiden radat ja fysikaaliset ominaisuudet mahdollisia varotoimenpiteitä varten. Harmittomimmillaan NEO-kappaleet näkyvät tähdenlentoina, mutta ääritapauksissa ne ovat aiheuttaneet merkittävää alueellista tai jopa maailmanlaajuista tuhoa.
Sotilaallisen avaruustilannetietoisuuden perustan muodostaa tunnistettu avaruustilannekuva (’Recognized Space Picture’ – RSP), joka rakentuu pääosin avaruusvalvonta- ja tiedustelukyvykkyyksille. Siihen sisältyy avaruusesineiden ratatietojen (avaruusvalvonta) lisäksi myös tietoisuus niiden käyttäjistä ja satelliittien teknisistä suorituskyvyistä (avaruustiedustelu). Vaikka kiertoratatiedot ovat oleellinen osa tunnistettua avaruustilannekuvaa, lopullinen päämäärä on satelliittien suorituskykyjen mallintaminen oman toiminnan tueksi sekä uhka-arvioiksi vastustajan toiminnasta. Myös avaruussään vaikutukset satelliittipalveluihin ovat osa tunnistettua avaruustilannekuvaa, vaikka tämän merkitys onkin avaruusvalvontaa pienempi. RSP ei keskity pelkästään avaruuteen, vaan siihen kuuluu myös maanpäällisiä avaruuteen liittyviä kokonaisuuksia, kuten maa-asemien ja vasta-avaruusjärjestelmien sijainteja sekä suorituskykyjä.
Avaruustilannetietoisuus liittyy kiinteästi myös avaruusliikenteen ohjaukseen ja koordinointiin (’Space Traffic Management’- STM). STM-kyvykkyys rakentuu pitkälti SST- ja SWE-kyvykkyyksien varaan. STM-kyvykkyys ei ole kuitenkaan ainoastaan teknistä kyvykkyyttä, vaan sisältää myös esimerkiksi taloudellisia, kaupallisia ja sääntelyllisiä näkökohtia. STM on vahvasti eurooppalaisella agendalla, koska erityisesti USA on ollut asiassa aloitteellinen (mm. US Space Policy Directive-3). Erilaisia teemaan liittyviä kokonaisvaltaisia hankkeita on pyritty edistämään myös kansainvälisten standardointijärjestöjen kautta (mm. ISO). Suomen näkemyksenä on, että kansainvälinen kokonaisnäkemys tulisi kuitenkin pyrkiä muodostamaan YK:ssa, kuten avaruuden rauhanomaisen käytön komiteassa (COPUOS) ja turvallisuusulottuvuuden osalta aseidenriisuntakonferenssissa (CD). Euroopan tulisi kuitenkin olla tässä kokonaiskäsityksen ja kyvykkyyksien luomisessa vahvasti mukana ml. poliittiset ja taloudelliset intressit. Avaruusliikenteen ohjaus ja koordinointi ei kuitenkaan voi olla ainoastaan alueellista, vaan toimiakseen sen tulee olla kansainvälistä ja globaalia.
